Merja Rantamäki laulaa kuulokkeiden kautta kuikasta öljyläikässä! Aloin miettiä vuotta, jolloin kyseinen laulu on levytetty ja tulin siihen tulokseen, että vuosi oli 1977 joten laulun sanoittaja oli rutkasti ympäristöllisissä seikoissa ajastaan edellä, sillä aihe on vasta mielestäni nykypäivänä todellisessa arvossaan.
Niin, kunhan päästin ajatukseni lentoon. Oli aikomukseni tuoda esiin tuskastustani tähän valvomiseen. Juuri ja juuri nukuin tämän vuorokauden puolelle noin puolisen tuntia. Siitä asti olen yrittänyt pyörittää peukaloitani eri suuntiin; huonolla menestyksellä!
Aamuyön puoli on jo selvästi kääntynyt kulumaan tätä kirjoittaessani kello näyttää jo mukavat 04.10 sitä miksi blogi päivittyy tunnin vikaan. Sitä en tiedä. Liekkö kesäajalla jotain tekemistä asian kanssa?
Kevyt ahdistus hiipii rintaan. Kroppa tuntee monien nukkumattomien öiden jäljet itsessään mutta kaali ei älyä antaa käskyä nukkua. Tästä päivästä taitaa olla tulossa taas zombie-päivä. Toivottavasti ahdistus ei tästä enää pahene. Taidanpa ottaa 1mg Xanorin, saa ainakin ahdistuksen pois heti alkuun. Päivän kyllä pärjään joten kuten. Ainahan olen pärjännyt, lukuunottamatta niitä aamuöitä jolloin herätys on ollut vähemmän viehättävä.
Laskin paljon sen varaan, että kävelin noin neljä kilometriä eilispäivän aikana. Oletin sen tuovan hyvät unet mutta vitut. Tuntuu, kun ulkoilulla olisi ollut päinvastainen vaikutus. Autoni se vasta kummansa kuvasi. Ei ollut lähtenyt käyntiin ainakaan kahteen viikkoon, vaikka pyöritti vinkeesti. Eilen kun Auto-sähköstä tuli mies katsomaan, niin eipähän ukko kerinnyt, kun näyttää avainta niin auto jo kävi...Kaikenlaista. Isä oli vielä edellispäivänä käynyt kokeilemassa. Ei mitään eloa. Liekkö kottero pelästynyt ammattimiestä...
Mun ajatuksenriento on taas sitä luokkaa ettei sormet pysy ajatuksen mukana. Nyt on oltava todella varovainen viikonlopun aikana, ettei homma lähde lapasesta nimittäin merkit on aikas rankat ja mulla ei olis yhtään varaa laittaa rahaa haiseen. Täytyy vaan keskittyä pitämään hypomania kurissa. Unettomat yöt asettavat oman haasteensa sille, ettei tule lähtö fiiliksiä maksimoimaan. Eiköhän sitä pärjää, kun asian tietää. Ei vaineskaan. Ei se ole mitenkään varmaa. Tiukassa hypomaniassa pää ei kiellä mitään!
Ahdistus alkaa helpottaa. Lääke selvästikin alkaa toimia. Hyvä niin. Tulis uni vaikka pariksi-kolmeksi tunniksi niin olisin tyytyväinen yöhöni. Vaan siltäpä tuntuu, ettei unesta ole tietoakaan. Kuudelta nappaan lääkkeet saas nähdä käykö niinkuin aika useasti, että unimasa nappaa puolinelssonin pariks tunniks.
Paskamaisinta tässä ylilevottomuudessa on keskittymiskyvyttömyys. Näistä blogikirjotuksista tulee sekavaa paskaa ja toinen juttu on se, ettei pysty keskittymään lukemaan. Jotain lukiessaan kuluis aika niinpaljon paremmin. Kyllähän aika kuluu kirjoittaessa mutta onko siitä sekametelisopasta mitään iloo edes itselle, saatikka sitten muille.
Kello on 04.45 Ja sainpahan ajatuksen,että lähden ulos vähän tuulettumaan. Kellonaikakin on suht turvallinen. Ei pääse kapakoihin eikä oikeen mihinkään muuallekaan, paitsi linja-autoon ja sillä satamaan. Laiva lähtis just sopivasti jos nyt hyppäis Expressiin. Taidanpa sittenkin jäädä kotiin ja ruveta puuron keittoon...

klo 13.30 Tulihan taas tyypillinen päivä, vaikka sitä hieman epäilinkin. Unta tuli 07.30-11.30 eli vuorokauden kokonaismääräksi tuli siis tyypillinen viisi-kuusi tuntia!
Miksikö tästä blogista on tullut unipäiväkirja. Siksi, että koen tällä hetkellä unihäiriöt kaikkein suurimmaksi ongelmaksi, joka todella hallitsee hyvinvointiani. täältä pystyn tarkastelemaan mitkä fiilikset milloinkin johtavat millaisiinkin uni-ongelmiin. Se, että unet ovat tällä hetkellä hanurista johtuvat tällä hetkellä hypomaniasta, joka kyllä kokemukseni mukaan kääntyy lieväksi (toivottavasti) depressioksi ja sitten nukutaan kellonympäryksiä...