Taas kaksitoista tuntia unta 17.00-04.30 Edellytykset pidempään uneenkin olisi ollut mutta tää aamuyön herätys, joka on minulta saanut nimen; Depisherätys, tekee sen, ettei uni enää jatku. Näitä on nyt ollut jo pidemmän aikaa ja olo väsynyt ja alakuloinen. Toki täytyy todeta ettei ole kysymys vaikeasta masennuksesta vaan jostain lievemmästä muodosta. Mutta merkit ovat selvät. Matalalentoa mennään. Ja tää kammottava kämppään eristyneisyys, joka lähti taas paniikkikohtauksesta, kun olin menossa klubille seminaaria kuuntelemaan. Puolessa välissä matkaa iski kammottava paniikki. Olin varma, että en pyörtymättä kotiin pääse mutta pääsin, joskaan en matkasta paljon mitään muistakaan. Kaksi päivää pimeessä makuuhuoneessa, peiton alla oli saldo hyvää tarkoittavasta reisussa.
Ehkä mä aloin vouhottaa sinne menoa jo edellisenä päivänä, kun asettelin vaatteet jo valmiiksi ja ajatukset pyöri vaan klubitalon ympärillä. Se ajatuksen kuormitus oli liikaa tunnetuin seurauksin. Nyt sitä sitten kärsitään seurauksista. Keskivaikeesta depiksestä. Toivottavasti suuntataas pian kääntyisi. olo on niin kurja. Isoratas ottaa taas kontrolloimatonta vauhtia alyttömillä asioilla...