Melko tyypillisesti menee, eli unet edelleenkin päin helvettiä. Tänään yritän ihan tosissani taistella päivän hereillä ja mennä illalla klo 22.00 nukkumaan, josko sitä todellakin saisi edes välttävän päivärytmin. Eilenkin nukahtelin koko päivän tunnin, parin unia ja panostin illalla kevyeen unilääkkeeseen, jolla nukuinkin sitten klo 21.00-03.00, joten sikäli vuorokaudelle tulee tunneissa laskien riittävästi unta mutta väärään aikaan.
Kuten sanottu nyt sata peliin, että sais rytmin kohdalleen. Tää uni-valverytmi rupeaa syömään miestä vähän liian rajusti.
Taas herää kysymys kumpi on muna kumpi kana, tarkoitan sillä lähinnä sitä, aiheuttaako depis nämä unihäiriöt vai pahentaako huonot unet depressiota. Olo on kuitenkin melko paska. Tuntuu, kuin huutelisi kaivosta eikä kukaan kuule! Tää depisvaihe kaikenlisäksi alentaa kynnystä mun neurooseihin, jotka pysyvät vauhdikkaampina aikoina aika hyvin kurissa. Paniikkiherkkyys lisääntyy, yleinen ahdistus ja tuskaisuus on jokapäiväistä. Älytön asioiden tarkistelu ja järjestely imee voimavaroja 'normaalilta' elämältä.
Tulis taas lievä hypo, että pääsis nauttiin elämästä, vaikka sekin on raskasta taas liian lyhyiden unien takia. Ja sikälikin, että kaikki koheltaminen ja tuhlailu aiheuttaa kumminkin taas päänvaivaa. Sellainen olotila josta käytän ehkä väärässä yhteydessä nimitystä; Remissio, on tasapainotila jossa en tunne kakssuuntasen ääripäitä, se on ehkä paras mutta olotilana välinpitämättömän zombie-fiilis.
Lääkityksestä voisin todeta, että tällä hetkellä ehkä tilanteeseen sopivin. Ääripäiden jonkinasteinen 'leikkaantuminen' on helpottanut oloa, vaikka vaihtelut ovat nopeita niin elämä ei silti ole tappavan tuskaista, vaan enimmäkseen siedettävissä olevaa. Vaikka oma sairauteni on ehdottomasti masennuspainotteinen. Hypot tulevat ja menevät huomattavasti vilkkaammin ja tasaava lääkitys pitää ne kuitenkin tilana, joka mielestäni on masennusta, lievääkin parempi, joten sitä odotellessa...