21.05.2012 klo 16.10

Mun on pakko olla sitä vastaan, että kakssuuntasen syklit olis näin lyhyitä. Nyt ollaan parin hyvän viikon jälkeen taas petissä ja unta riittää yli oman tarpeen. Jo yö-unet riittäis mutta, kun nukahtelen päivälläkin ja mieltä kiskoo depiksen pohjattomaan kaivoon. Ahdistus on niin psyykistä, kuin yllättävän fyysistäkin. Rinta tulessa ja ajatuksen kulku sekavaa ja asiasta toiseen hyppivää. Todella raskasta, kun edes lukemiseen ei pysty keskittymään...Voi vittujen, vittu tätä touhua! Musiikin kuuntelu vähän rauhoittaa jenkkikantri on se ainut lääke, koska xanoreita ei lähde ylittämään. Musiikin tekemisestä ei tuu mitään. Ei edes soittamisesta...Ompahan ollu taas päivä pitkästä aikaa. en taas muista koska olis ollu näin paskamainen fiilis. Vaan jäämpähän odottelemaan iltaa ja yötä mitä tuonevatkin tullessaan. Barometrin trendi on ehkä vähän nouseva. Aamu oli ehdottomasti huonompi. Eiköhän täältä taas ylös tulla kohinalla. Kunhan pysyis edes toinen ääripää järjen rajoissa. Mutta suunta on taas vaan ylöspäin...Kunhan vaan älyäis ite miks tää olotila vaihtuu viikossa-parissa. Toivottomuus ja surumielisyys on taas niin vallitsevassa asemassa verrattuna parin viikon lievään hypo-jaksoon, jolloin tunsin itseni 'terveeks'. Oli taas kaikkia mukavia suunnitelmia ja energiaa, vaikka muille jakaa. Juttu kulki ja ahdistukset olivat lieviä ja nopeesti ohimeneviä. Voi tietysti olla, että toi jalan vamma, joka estää ulkoilun melkein kokonaan on vaan tyhjentäny mun takkini nyt kokonaan. Täytyy odotella, että saa kipsin pois ja pääsee kesäsäähän varovasti alottaan taas kävelyn opettelemisen, niin saattaapi olla, että mieliala kohoaa jo senkin johdosta. Tää kaikkiaan seittemän viikkoo on melkonen lusittava kelle tahansa 'siviilille'. Kaks viikkoo vielä jäljellä mut jo pelkästään noi raput ja niidena ajatus kepeillä känkkäämisestä saa mielen matalaks. Kauhee homma. Hiki valuu ihan oikosenaan, kun oon menny ulos ja tullu takas. Ei paljo nappaa...Muuta mä en toivo, kun sitä, että tää depis ja pelot ja ahdistukset ei olis tullu pidemmällä syklillä...Toisaalta taas illalla on jo vähän parempi olo. Pystyy sentään pitään blogia ajantasalla, vaikka voinkin kyllä todeta, että terapiaa tää kirjottelu mulle on. Omia ajatuksia ja tuntemuksia on mulla ollu suht helppo kirjottaa verrattuna puhumiseen. Nyt alkaa väsyä....Se tästä...!!!

HELLUREI