Niinpä niin. Tässäkö se oli taas sitten meikäläisen nukkumiset tältä yöltä? Tehokasta unta klo 21.30-00.30 Eli kolmella tunnilla lähdettiin tähän perjantai päivään. Mikä ihmeellisintä, väsymyksestä ei ole tietoakaan joten todennäköisesti tuli valvottavaksi tämä yö. Unta ai kannata yrittäkään ennen aamupäivää ja kokemuksen mukaan aamu-unien määräksi jää tunti-kaksi eli vuorokauden nukkumasaldoksi jää neljä-viisi tuntia.
Iltapäivisin en nuku, koska se on ainakin varmin tapa myydä yö-unensa. Miksi niin paljon tästä nukkumisesta/nukkumattomuudesta? Silläpä vaan, että nyt tätä vähäunista, vauhdikkaampaa jaksoa on kestänyt jo reilun kaksi viikkoa ja takki rupeaa sikäli olemaan tyhjä, että pahinta mitä voi tapahtua näin 'virkeän' jakson jälkeen on sukellus depression syvään kaivoon ja sitä en tahtoisi missään tapauksessa tapahtuvan.
Kokemuspohjainen tieto kyllä paljastaa mitä tulee käymään, kun tämä hypo-retki on itkua vaille valmis ja tie depression tulolle on tasoitettu. Tosin toiveena on ettei depisjakso olisi kovin alavireinen,koska pelkään sitä, kuinka rajuna depis tulee,niin sitä rajunpina tulevat lieveilmiöt,kuten ahdistus, paniikkihäiriö, ja muut neuroottiset fobiat joista erityismaininnan saa välttämiskäyttäytyminen jolloin jään neljän seinän sisälle sänkyyn, enkä sieltä taas pääse, kuin kauppaan jossa voi taas kokeilla paniikin tuntemuksia.
Juuri se mikä hypossa 'viehättää' on se herculesmainen olotila. Juurikaan mikään ei maksa mitään. Ahdistus pysyy poissa. Itse tunee niin suurta hero-oloa ettei edes paniikki lyö läpi.
Mitä negatiivista on sitten tapahtunut tämän paremman kauden aikana; Rahaa on mennyt normaalia enemmän mutta ei mitenkään älyttömästi, niinkuin vielä parikin vuotta sitten. Olen jo oppinut tunnistamaan varomerkit, jotka hypomania antaa ja näin ollen kykenen kontrolloimaan toimiani edes jonkin verran. No tosin alkuviikosta meni kaksi päivää joron jäljilä. Alkon tuotteita meni enemmän kuin laki sallii ja suurimman kustannuksen aiheutti melkein koko ajan perseen alla oleva taksi. So, kuitenkin tuntuu kuin hypokicksien maksimalisointi olisi antanut rauhoittavan pistoksen,koska nyt kirjoitan tätä blogia; joskin unettomana, niin kaukana olkapäälläni vaanivasta hypomaniasta. Aivan, kuin se liukas ja vaudikas alkuviikon reissu olisi kruunannut vauhtiviikot ja antanut palkkioksi rauhaisemman olon. Unettomuuteen en alkoa käytä, koska minua se piristää ei nukuta. Eri asia on taas syvenemään päässyt depis, jolloin saattaa tulla lääkittyä itse oiretta ja sen sivussa tulleita oireita.
No, nämähän ovat itsestään selvyyksiä. Mitäpä niistä turhia huutelemaan. Asioita on jo käyty lävitse aiemmissa kirjoituksissani mutta ehkäpä vielä vähän siitä minulle pahemmasta kaksisuuntaisen oireesta, eli depressiosta; Olen säästynyt monelta psyykiseltä tuskalta tämänhetkisen psykiatrini toimesta. Lääkitys on niin hyvin kohdallaan,kun se vain voi olla. Ainakin minusta tuntuu siltä. Mitään en vähässä hädässä menisi lääkkeistäni vaihtamaan. Vaikka sairauteni todellakin toimii kaksisuuntaisesti on terävimmät huiput molemmista ääripäistä jotenkin leikkaantuneet pois ja oireet ovat olemassa vaihtuvassa syklissä mutta eivät ole niin rajuja kun ennen tämänhetkistä lääkitystä. Täytyy nyt vain koputtaa puuta etteivät oireiden voimakkuudet muutu pahemmiksi...
Alanpa lukea mitä olen kirjoitellut aikaisemmissa bloggauksissa, etten toistaisi näinkään paljon itseäni ja myös siksi, että omat kirjoitukseni saattavat hyvinkin edesauttaa unen saantia...