25.05.2012 Perjantai klo 05.55

Jotenkin tuntuu, että mä valitan vaan mutta kun melkein joka päivälle löytyy jotain negatiivista. Kysehän ei oo mun perusluonteesta. Mun persoona on alkanut muokkautua jo silloin, kun ensimmäiset uniongelmat ja pelot alkoivat hallita elämääni yhä vahvemmin. Siis yheksänkytluvulla. Iloiseen ja pirteään luonteenlaatuun oli kiemurrellut käärme, joka alkoi muokata hitaasti mutta varmasti vauhdikasta minääni käveleväksi, pelokkaaksi negaatioksi. Olin menettänyt elämäni hallinnan niin psyykisesti kun fyysisestikin. Diabetes iski rajulla voimalla ja mä vastasin vielä alkuun omana itsenäni yhtä rajusti takaisin. Elämä alkoi olla yhtä vuoristorataa ja perfektionistinen minä alkoi uuden taistelun jonka hävisin. Masennus voitti! Meinasi voittaa elämänikin mutta nousuja tapahtui edelleen. Energiaa käytettiin säästelemättä. Diabetes pidettiin väkisin mahtavassa tasapainossa elämä oli hektistä mutta nautittavaa kunnes taas tultiin kolinalla alas. Masennus ja pelot ottivat vallan. Tämä ehkä pohjustuksena peloista pahimpaan; siihen umpikujaan jolloin masennuksen pohjattomasta kaivosta avataan kansi ja minut tuupataan sinne ja joku pudottaa pelastavan köyden perässä...

Kirjoitukseni piti olla pohdintaa sairauteni alkuvaiheista mutta saikin yllättävän traagisen sävyn johtuen todennäköisesti unien perseelleen menosta. Unta 01.00-04.00 Eipä sillä olo on oudon pirteä mutta barometri on hieman notkahtanut huonompaan suuntaan. Herätys oli ahdistava siitä ahdistukselle 6 depressio 4 Olen luvannut kertoa ahdistuksen aiheuttajasta jos barometri sillä taholla on yli viidessä; Yllä oleva kirjoitus vastaa siihen kysymykseen. Kirjoitukseni tarkoitus oli saada edes vähän purkaa tätä tuskaista oloa. Suurin ja ahdistavin pelkoni on se, että tämän paremman jakson aika tulee jossain vaiheessa päättymään ja seison kaivon edessä jonkun pitäessä kantta auki ja nirhaavan tylsällä veitsellä narua poikki...