No niin. Tässä sitä ollaan 121212....Viimenen päivä juhlistaa kihlaustaan tai avioliittoaan tasalukusilla on iäksi kadotettu ainakin siihen asti, kun maapalloa ei enää ole. So, mitä se haittaa, koska minulle mitkään taikauskoiset päivät, puhumattakaan kuukausista tai vuosista on ollu aina vitun maku. jos ihminen haluaa sitoutua, mitä helvettiä sillä on väliä koska se tapahtuu. Itse menin aikanaan lyhyeen avioliittoon 21.12.1995 Hämeen vanhan linnan kappelissa. Turhan kallishan se oli jo silloin koska avioliitosta ei tullut, kuin kolmevuotinen. Ainoo minkä muistan vihille menosta, kun seisoimme pastorin, sittemmin kirkkoherran kanssa kusella saman laarin ääressä ja pastori rauhoitteli; Ettei tässä olisi mitään ongelmia. kaikki on järjestetty niin hyvin. Toisaalta olisin hengenmiehelle voinut todeta mitä vaikuttaa levy kymppisiä pameja. Niissä tuli mentyä naimisiin, joka sitten haettiin eroon yhteisestä sopimuksesta vuonna 1997 eli se oli kolmen vuoden pesti joka päättyi todella toivotun lapsen keskenmenoon.
No se siitä. tarinahan oli oikein tuhkimotarina joka siis sai loppunsa kuten sai.
Muutama vuosi meni radalla. Kierrettiin palloo ja Suomee ympäriinsä, minkä töiltään päästiin. Onnekx oli sillon vielä viikon pitkät vapaat, päästiin aina liikenteeseen, kun saatiin työt handlattua. Toisinaan meni viikonloput keikoilla, jonka jälkimainingeista ei paljo lapsenlapsille oo kertomista. Mä olin ainakin poikamiesaikoinani niin tutkalla, ettei ollu aina mitään kuvaa, mistä vieressä nukkuva nainen oli mukaan tarttunut. Pikkuhiljaa järki alkoi voittaa. rahaa oli palanut enemmän,kun tienattiin mutta niistä vielä selvittiin hyväpalkkasesta työstä johtuen.No siitä alko parin vuoden depis, jota ei saatu millään lääkkeillä rauhoittumaan. Koko vyyhti alkoi purkaantua vasta,kun oikea diagnoosi (kakssuuntanen) loytyi. Lamictalilla ruvettiin nousemaan pahimmasta depiskaivosta. Siihen mennessä oli varmaan kaikki perinteiset depislääkkeet kokeiltu, saamatta vastetta mutta kaikki oli jo silloin menetetty. Olin ajanut yhdeksän vuoden avoliiton finaaliin. Mun oli pakko häipyä siitä tilanteesta, koska mitäänpaluuta entiseen ei ollut.

Miksi tällaiset aiheet? Vastaus on taas kerran olut, jota tuli nautittua tietokoneen ääressä uutta biisiä sovittaessa parempaan kuosiin. Mitään en halua selitellä mutta mulla on V.I.P-kortti ravintolaan, jossa olis ollu tänään pikkujoulut vippiporukoille. Ainakin meille erikoistarjoilu,mutta enpähän lähtenyt. Siitä mä oon jotenkin ylpee, kun pysyin kotona ja oluen määräkin pysyi ihan kohtuudessa.
Mikähän piru siinäkin on, jos otan olutta niin multa menee vähätkin unet, Kai se stimuloi jollain tavalla hypomaniaa. So, huomisesta ei tiedä mutta pitäs koittaa ryhdistäytyä, ettei tää viinan ja oluen käyttö karkaa käsistä...