Se, että kirjoittelen tätä blogia keskellä päivää, kun tulee melkeimpä aina kirjoiteltua keskellä yötä tai pikemminkin aamuyöstä, jolloin herätys on jo tullut. Nyt olen ollut sen verran tiukalla unilääkekuurilla, että ei paljon tee mieli heittää volttia, saati sitten kirjottaa aamuyöstä, kun kaali ottaa senverran kierrosta, ettei kirjottamisesta tulis mitään. Tosin 'hyvinä' öinä olen nukkunut rapeet kuus seittemän tuntia mutta siitä ei oo mitään hyötyä, kun päivät, tai ainakin aamupäivät saa hoippua ympäriinsä, kun vanha tutiseva ukko. Ainoastaan ainoa hyvä puoli tässä on se,ettei tässä kevyessä hypossa tuu laukattua öisin pitkin kylää, ja ravintoloita. Päivällä ei tee edes mieli, kun mä olen sellanen hämärässä/pimeessä kulkija. Päiväsaika saa jotenkin mun sosiaalisen fobian laukastua, samoin kun paniikki-alttiuden.

Verikokeissa tuli sitten käytyä seittemäs päivä perjantaina ja tuloksia syynättiin eilen tiistaina yhestoista päivä. Ei ne mun mielestä maksakokeiden tulokset olleet laskeneet kuukaudessa niinpaljon, kun olisin odottanut. Nyt ajattelin pitää kahden kuukauden tauon. Jospa se maksa lakkais laulelemasta edes joululauluja.
Tosin hypo painaa senverran päälle, että heti kun verikokeet oli otettu,meni kaks päivää radalla eli siis koko viime viikonloppu mut nyt päätin tiukasti olla sen kaks kuukautta ilman alkoa, että sais niitä arvoja kunnolla siistittyä.

Unet on menny yleisesti ottaen ilalla kymmenestä aamu neljään, joka viittais depikseen mutta kun ei ole ees sellanen olo. Päinvastoin vauhtia olis jos antas vaan mennä. Illalla oon ottanut kuussataa milliä ketipinoria ja puolikkaan eli viistoista milliä mirtatsapiiniä ja sata milliä promatziinia. Ihan määrätyt tai tarvittavat ryynisatsit, mutta ei ne siltikään takaa mulle sitä optimaalista unimäärää eli kaheksaa,-yheksää tuntia jolloin olisin 'parhaimmillani', jos nyt niin voi sanoo, kun toi lääkekuorma on aika rapee ja päivät sen mukaset. Toisaalta ei mua yleensä näin hypossa väsytäkkään jos vaan edes neljän-viiden yön jälkeen saa tilanteen nollattua, eli siis nukuttua pidemmän ajan.
Yks vähän outo homma on tullu ilmi, jos herää vessaan joskun kahen aikaan, niin mä oon laittanu radion soimaan niin hiljaa, että sen just kuulen niin olenpahan nukahtanut uudelleen ja nukkunut sinne neljän hujakoille. Mikä lie ilmiö sekin? Ennen en voinut kuvitellakaan, että nukkuisin radio päällä.

Joulu painaa päälle ja mulle se on depiksen ja ahdistuksen paikka; Yleensä. Saa nähdä kestääks tää hypo niinkauan, että saan sen joulun pois alta ilman suurempaa mielialan notkahdusta. Mä en oikein edes älyä mikä siinä joulussa painaa, kun mitkään muut juhlapyhät ei vaikuta mun olemiseen mitenkään. Kai se on se melankolinen hautajaisfiilis, jonka mä saan jotenkin aikaan ajatuksissani, kun senhän pitäis ekumeenisessä mielessä olla syntymäpäivä mut jotenkin joulun vietto vastaa fiilikseltään ja melankolisuudeltaan enemmän hautajaisia...