04.06.2012 Maanantai klo 10.10

Kummallista kyllä, minun pitäisi hyppiä riemusta, kun kipsi viimein jalasta poistetaan. Peruspelko vallitsee; mitäpä jos ortopedi sanoo, että 'eipä tämä ole niinkuin pitäisi'. Muuten perus olotila on aikas mainio hyvien yöunien jälkeen ja herätyskin oli ahdistukseton. Barometri depis 5. ahdistus 3. eli tosi hyvillä fiiliksillä mennään. Onhan takaraivossa kuitenkin tietoisuus siitä, että kipsin kanssa on toimittu niinkuin ohjeet ovat edellyttäneet. Näitä unia en lakkaa koskaan ihmettelemästä. Eilenkin olin niin uupunut koko päivän, että nukahtelin iltapäivällä pariin kolmeen otteeseen ja silti nukuin todella hyvän yön 23.00-09.00 eliylelliset 10 tuntia. Olo onkin sen mukainen eli uhkaavan pirteä. Mieliala ei ole paras mahdollinen mutta kuitenkin keskitasoa, jota olen jo oppinut pitämään itselleni siedettävänä olotilana. Pääasia kuitenkin on ehdottomasti se, että pahasti invalidisoiva ahdistus on tiessään. mielialaa laskee hieman pelko sinne sairaalan hektiseen maailmaan menemisestä. Liikaa ihmisiä, mutta hektinen lienee ylisana, koska sairaalan olemus saattaa olla ajoittain hyvinkin pysähtynyttä. Toivotaan tätä, koska ahdistuskäyrä nousee heti jos muurahaispesäfiilis on päällä...
Pelkoani lisää vielä se, että kipsin poiston jälkeen jalka on niin voimaton, että sillä joutuu opettelemaan uudelleen kävelemään. Olen kyllä sitä yrittänyt kipsin periksiantamisen puitteissa voimistaa mutta senhän taas näkee parin tunnin päästä. Toivottavasti etukäteis murehtimiseni osoittuu taas kerran aiheettomaksi. Kirjoitan kyllä illalla ensivaikutuksista ilman kipsiä...

klo 17.00

No,niin kipsi on vihdoin poissa ja mieli on hyvä. Mitään hälyttävää ortopedi ei maininnut muuta, kun sen että yleensä samantyyppiselle vammalle suoritetaan leikkaus mutta diabeettisen komplikaatioriskin takia päädyttiin kipsihoitoon joka käsittääkseni onnistui hyvin. Jalalla saa kävellä sen minkä kärsii. Ainoana peikkona jäi ortopedin soittoaika kolmen viikon päähän, että miten toipuminen on tapahtunut. Varoitteli pelästymästä lievää kipuilua ja turvotusta, kun kipsi oli melkein kaksi kuukautta,jalan palautuminen ottaa aikansa. Sanoi, että keppejä voi käyttää vielä viikon jos kokee tasapainon takia mutta jalalla saa kyllä astua normaalisti. Toivotaan nyt, että kaikki menisi hyvin...Mielialani on jotenkin huojentunut ja luulenkin sen tasaantuvan tämän episodin päätyttyessä. Mielialavaihtelut ovat olleet vähän liiankin vilkkaita, mutta luulen että elämä, jota suurimman osan kahdesta kuukaudesta olin vankina kolmannessa kerroksessa ilman hissiä on vaikuttanut hyvinkin paljon mielialaani. Toivottomuudesta ja pelosta jalkani puolesta lähes naurettavaan itseivaan asian tiimoilta. <nyt on kuitenkin tunne, että voin alkaa elää bipo päässä tasaisempaa elämää...