12.05.2010 klo 15.00

Empähän tiedä, voiko sitä koskaan sanoa, että nyt menee hyvin. Eipä todellakaan jos asiaa ja olotilaansa katselee taaksepäin. So, parasta tässä lienee kuitenkin se, että pitkä depressiokausi on suurinpiirtein voitettu ja tilanne on sekamuotoisessa hypomaniassa. Tunnen itseni taas pitkästä aikaa 'terveeksi' niinkuin aina, kun lievä hypomania alkaa nostaa päätään. Ainoa perseelleen mennyt asia tässä parin viikon aikana on unet. Eipähän tämä mitään uutta ole mutta noin kolmen tunnin yöunet muutaman päivän aikana alkaa kiristää takatukkaa ja takki rupee oleen ihan tyhjä. Sitähän mä pelkäänkin, ettei depiskausi paina taas heti täysillä päälle. Tää energisyys olis ihan yyberhienoo, jos nukkuis vaikka viis tuntia yössä. Sillä jo pärjäis. Toi jatkuva nukkumattomuus tekee niin pirun ärtysäks, että ihmiset hävii ympäriltä. Nekin vähät, jotka nurkissa vielä pyörii.Mut on tää vaan elämää, kun ei toivottomuus oo ihan kun pohjaton kaivo ja ahdistukset on ihan pikkujuttuja depiskausiin verrattuna. Sitten noi paniikkihäiriöt poistuu melkein kokonaan tai ainakin niiden intensiviteetti laskee todella rajusti. Sosiaaliset tilanteet ei tuota mitään vaikeuksia. Pikemminkin juttua on enemmän, kun suu kerkii suoltaa. Tilanne on muutenkin tälle jaksolle epäotollinen, koska tuli heti hypofiiliksissä laukattua ympäri kylää ja kotiin tullessa murtu nilkka ja kipsiä vielä kolme viikkoo. Voi vittu, etten sano, mikä paska säkä, kun just olis ollu meno ihan kohtalainen, niin sitte tyrkytetään kepit melkein pariks kuukaudeks. Taas jos ettii positiivisia puolia niin rahassa tai pikemminkin korttiluotoissa säästää vaikka käy multa nettiostoksetkin ihan suruttomasti. Tästä kaudesta tekee tää nilkkajuttu väkisinkin sekamuotosen, ainakin osaltaan. Ei mua nyt just masenna. Pikemminkin vituttaa, kun pientä oravaa...No, Onneks saa kipsin pois parhaaks kesäajaks. Ai niin, mun piti vähän tilittää mun unista ja omatoimisista lääketitrauksista, joita en kenellekään suosittele. Kyllä kaikki muutokset pitäis tehdä lääkärin kanssa yhteistyössä.

Mutta, kun, ei, pää, kiellä

Joo, kun tää lievä hypo lähti päälle. kyllä mä sen huomasin heti. Se depis oli niin syvä ja pitkä! Niin siinä rytinässä unet heitti täyden voltin, niin kuin meikäläinen nilkkansa päälle. Mullahan alko hitaalla nostolla Lamictal 200mg iltaisin. Ja kyllä se aika tyylipuhtaasti pahimman depiksen selättikin; mutta, kun meni unet...No minähän lamia titraamaan. Ensin 100mg aamulla 100mg illalla. Ei mitään vaikutusta uniin. Sitten 100mg illalla. Unet parani kolmesta viiteen tuntiin. Se kyllä jo piti mut virkeenä mutta vitutti herätä keskellä yötä. Titrasin vielä 50mg aamulla 50mg illalla. Sitten rupes tapahtuun. Unet meni kuuteen seittemään tuntiin ja meikäläinen ylipirteenä päivät...Varoitan vielä näistä omista kokeiluista ilman lääkärin tukea, koska nyt pelkään, että 100mg lamictalia ei pidä depistä pois. Tosin tähän asti tuntuu, että se toimii hoitoannoksena jo 100mg. Olen kyllä kuluttanut fiilistäni itseäni tarkkailemalla, Ehkä vähän liiallisestikin mutta olen valmis,kun partiopoika palaamaan kahteensataan milliin jos alkaa kiskoa depiksen puolelle, koska sitä paskakaivoa välttämään on minun elämäni tällähetkellä pyhitetty. Toki minulla on tukena muutakin lääkitystä mutta niistä sitten myöhemmin...

HELLUREI