16.05.2012 klo 04.30

Lupasin palata lähimenneisyyteen, aikaan 2008-2012 jolloin poistuin työelämästä keväällä 2008, joten suhteellisen tarkkaan 4 vuotta on mennyt sairastaessa lähinnä depressiivistä sekamuotoa, jossa hypomaniat ovat olleet todella lyhyitä mutta nostaneet ajoittain päätään sen verran, että raha-asiat olen saanut sotkettua. Jos nyt en niin pahasti mutta kuitenkin häiritsevästi. Luottokortteja maksellaan sen lisäksi, että vuonna 2009-2010 sain tuhlattua kaikki säästöni. Yhteensä yli 10000 euroa. Ihmettelen vain mihin nekin rahat katosivat. Onneksi on vielä asunto alla ja tilanne ei ole ihan toivoton. Jälkiviisaana tulee helposti ajateltua, että jos diagnoosini olisi ollut varma jo aikaisemmin niin olisinhan osannut varautua näihin salakavaliin pätkähypoihin, joskin olo oli ajoittain niin ahdistunut, että vain kaikenlainen ostelu hieman auttoi ahdistukseen ja oman itsensä hallintaan. Mutta toisekseen oikea lääkitys olisi tasoittanut tilannetta ja autaanut ehkä kontrolloimaan itseään positiivisella tavalla. Minua lääkittiin perinteisillä masennuslääkkeillä, joille olin täysin resitentti. Mitään vastetta ei saatu. Jossain vaiheessa kuvaan tuli atyyppinen neurolepti, joka hiukan tasoitti olotilaa mutta vasta kombinoituna Lamictalin kanssa tänä keväänä tuntui, kuin olisin herännyt pahasta unesta, jostain epämääräisen utuisesta ja pelottavasta paikasta. Jostain syystä perinteiset masennuslääkkeet eivät toimi kaksisuuntaisen depressiossa mutta lami tuntuu olevan suorastaan 'täsmälääke' kaksisuuntaisen masennukselle. Tästä diagnoosista tulen olemaan ikuisesti kiitollinen psykiatrilleni ja hoitohenkilökunnalle. Niin paljon se on nyt oikealla lääkityksellä tilannettani vienyt takaisin tasaiselle...

Jatkan tästä käänteentekevästä ajanjaksosta samoin kun muustakin sairaushistoriastani niin kauan, että tunnen bloggaavani vain ja ainoastaan tätä päivää. Niin tästä menneestä yöstä. Unta 23.00-04.00 eli ihan kivat 5 tuntia. Barometri näyttää depressiolle 4 ja ahdistukselle 3 joten suhteellisen rauhaisa, joskin vähän väsynyt herätys, joka kyllä piristyi nopeasti niin paljon, että unesta ei enää tietoakaan. Lievä hypo on selvästikin päällä josta selvänä merkkinä vähäinen unentarve ja melkoinen ärtyisyys. Tulilanka on todella lyhyt. Toisaalta täytyy ottaa lääkärin kanssa puheeksi aamulääkkeiden jälkeinen väsymys. Saatan nukahtaa ihan väkisin aamupäivällä pariksi, joskus jopa kolmeksi tunniksi n. 08.00-10.00 ???? vaikka nytkin tätä kirjoittaessani oloon levännyt ja pikkasen liiankin pirteä. Ajatus lentää nopeemmin kun kykenee kirjoittamaan. Nyt murisee maha ja huutaa ruisleipää...

HELLUREI