22.05.2012 klo 06.30

Meikäläisen mittapuussa taas ihan kohtuullinen yö 22.30-04.30. Tällä kertaa pirteä herätys. Ahdistuksesta ja vitutuksesta ei tietoakaan. Jospa tää tästä! otsikossani silti joudun valitettavasti pysymään. Barometri ahdistus 4 depis 6 eli suunta on jälleen oikeaan suuntaan. Jotenkin kaikki tuntuu niin toivottomalta. Vaikka kuinka yrittäis psyykata itteensä niin on taas tosi vaikee löytää mitään positiivista. Terapeutti tulee tänään kotikäynnille. Yleensä tunnin juttutuokion jälkeen olo on seesteinen ja odotankin taas tapaamiselta paljon. Vaikka olis herätessä tuntunut toivottomalta on keskustelu yleensä normittanut olotilaa, joskus todellakin paljon. Jos barometrin lukemat; lähinnä depiksen kohdalla laskee, niin kirjoittelen siitä iltapäivällä ja käyn läpi muutenkin keskustelua terapeutin kanssa. Yleensä jo pelkkä yleisen tason keskustelu auttaa ja pääsenpä puhumaan näistä mielialan vaihteluista.

Mä alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että nää mielialan heittelyt johtuu ihan normaaleista, elämään kuuluvista heittelyistä. Tai ei nyt ehkä ihan niinkään. Mut kyllä tällä yksinäisyydellä on oma pointtinsa, kun se on osittain pakotteista. Kyllähän mä viihdyn yksin jos mulla on tietoisuus siitä, että voin lähteä milloin tahansa minne huvittaa. Mutta tää vitun jalka. Mä luulen, että tänkertainen depiksen paheneminen on naimisissa ton kipsin kanssa, vaikka ei mulle oo vierasta lyhytsyklinen sekamuotokaan. On voinut olla päivän-parin lievä hypo ja taas siitä sukellus depiksen kaivoon. Terapeutin käynniltä odotan todellakin taas paljon, koska mun olo on välillä heittänyt täyden voltin keskustelun jälkeen. Via dolorosa saattaa muuttua pasuunoiden sektioon ja todella hyvään oloon. Sitä odotellessa---Hiljentykäämme...

Ai niin! tuli näistä raamatullisista lainauksista mieleen,kuinka suuren kolauksen mun uskonnollisuuteni on saanut viimeisen neljän vuoden aikana. Kyllä pahimpina aikoina on uskonnollisuuteni ollut todella kovalla koetuksella...Sanottakaamme sen verran, että nykytilannetta ei voi verrata esim. puolivuotta sitten olleeseen. Kyllähän mä valitan varmaan ihan turhastakin kun vertaa oloa muutaman vuoden taaksepäin. Vaan koska sitä ihminen osaa olla täysin tyytyväinen elämäänsä. Positiivisuus ei oo mun hyveitä! mä odottelen vaan sitä niin mahtavaa olotilaa, jonka hypomania tullessaan tuo! Ehkä sen puutteessa reagoin masennuksen voimakkuuteen turhan herkästi. Nytkin tätä kirjoittaessani oloni on kohentunutjonkin verran...Tai sitten ne on noi eriväriset napit, jotka otin pari tuntia sitten...Willie Nelson laulaa kuulokkeisiin: You are always on my mind...Kukahan se mahtaa olla ??? Kananlihamusiikkia mulle...!!!

HELLUREI