08.06.2012 Perjantai klo 14.55

Mikä lieneekään terveyden ja sairauden välillä, kun terveyttä pidetään itsestäänselvyytenä. Jo pienikin sairaudenpoikanen saa ihmisen pois raiteiltaan. Ja kysymys on siitä, että todellakin tiedän mistä puhun. Eihän neljääkymmentä astetta hipova kuume ole lihas ja nivelkipuineen mikään ihanneolotila, mutta olen elämässäni kokenut niin tuskaisia hetkiä psyykisesti, että otsikko antaa tietyn tiedon siitä mitä ei voisi olla. Päivässä (toivottavasti) ohimenevä kuume on aika kevyt juttu siihen tuskaan mitä ihminen voi psyykisesti kokea. Mitenkään yleistämättä on taatusti ihmisiä, jotka kärsivät henkisesti helvetin tuskia kykenemättä hakemaan apua tai saamatta sitä. Ei myöskään voida unohtaa ihmisiä, jotka eivät leimautumisen pelossa uskalla hoitoon hakeutua. Totean tähän väliin, etten mitenkään väheksy vakavia somaattisia sairauksia. mutta blogissani kasittelen enemmänkin psyykisiä sairauksia, koska oma sairaustaustani on suurelta osin psyykinen, liittäen siihen diabeteksen, joka on vahvasti sidoksissa psyykeeni...

Iltapäivän barometri näyttää kohtuu huonolta, olo on hieman matalavireinen ja tuskainen. Depressio 7. ahdistus 6.
Unien suhteen ei voi olla valittamista. nukuin vielä aamupäivällä kolme tuntia, mutta jostain syystä yrittää masentaa ja ajatuksen isoratas on taas väärillä teillä. Pohdin kaiken merkitystä ja sitä mikä tarkoitus tällä kaikella ihmisen elämään liittyvällä on. Pohdinta ei ole rakentavaa eikä filosofista vaan aivot kaivavat negatiivisia ajatuksia kaikeen menneeseen liittyen kuin myös tulevaisuuteen. Ahdistus ammentaa voimansa menneisyyden syyllisyydestä ja tulevaisuuden toivottomuudesta. En taas kykene näkemään nenneen enkä tulevaisuuden janalla, kuin epäonnistumisia ja niiden pelkoja. Ollapa lapsi, jolloin kesät olivat pitkiä ja talvet lumisia ja elämmisen riemu täytti jokaisen herätyksen...